Mikko Vainionpää

2.4.05 Mikko Vainionpää voittoon Sallan SM-endurossa.

2.4.05 järjestettiin Sallassa kauden viimeinen SM-enduro. Paikalle oli saapunut jälleen runsas joukko kuljettajia. Enduroissa on koko kauden ollut paljon osanottajia. Siitä päätellen enduro voi hyvin. Aamu valkeni puolipilvisenä muutaman pakkasasteen siivittämänä. Yövyimme kisapaikan läheisyydessä olevassa Revontulihotellissa. Sallan kisassa on aina ollut oma fiiliksensä, kun tietää sen olevan kauden päätöskisa ja etelästä lähdettäessä ei lunta ole missään. Lähtöluetteloon minut oli merkitty lähtemään ensimmäisenä senhetkisen SM-pistetilanteen mukaan. Koko alkukauden olin lähtenyt Mika Korsumäen perään, mutta nyt hän lähtikin minun perääni. Aamun valmistautumiset sujuivat normaalisti. Kelkan katsastamisen jälkeen oli vielä hetki aikaa jutella kilpakumppaneiden kanssa ja spekuloida, että millä kelkalla sitä ensi vuonna ajetetaan, 600:lla vaiko 440:llä. Siitä kysymyksestä onkin tullut kuuma puheenaihe. Toivottavasti asia selviää pian ja päästään tekemään päätöksiä ensikauden osalta.

Lähtö tuli ja ajoimme pitkän siirtymän EK 1:lle. Ehdin jo muutaman kerran epäillä, että olenko ajanut harhaan siirtymän ollessa melkein 20 kilometriä pitkä. No, siinä lämpeni mies ja kelkka sopivasti. EK 1 lähti liikkeelle pehmeää pattia ja kovahkoa tien pohjaa pitkin. Siinä tuli sprint-rata välillä mieleen ja samassa olivat jarrutkin kateissa. Minun kohdallani Sprint = ei jarruja. Kaipa ajotyylini on laahuuttaa jarrua tai jotain, mutta aina menee kahva lopuksi pohjaan ja jarruista ei ole tietoakaan. Ajoin maltilla 1:en loppuun. Työnsin lunta jarrusatulan päälle EK:n maalissa ja sain jarrut palaamaan, kun kiehuvat nesteen jäähtyivät. Olin EK:lla 3 jääden 10 sekuntia sprint-specialisti Lankilalle ja 7 sekuntia Piriselle. EK 2 lähti lähes samantien liikkeelle seuraten tasaista metsäautotien pohjaa kohti tunturia. Jossain vaiheessa tie loppui ja alkoi suosikkini eli "monsteripatti". Toinen toistaan suuremmat patit seurasivat toisiaan ja tuntuivat vain kasvavan mitä korkeammalle tunturiin noustiin. Fiilis oli korkealla kun seisten roikuin revini selässä. Keli oli lämminnyt ja oltiin selvästi plussalla. Eräässä vaiheessa reitin poikki kasvanut paju löi sammutinkatkaisimen asentoon OFF ja luulin pelini olleen pelattu kunnes tajusin tapahtuneen. Syvä helpottunut huokaus ja takaisin liikkeelle. EK 2:n loppu olikin päinvastaisuus alkuosuudelle. Tasaista jänkää, jossa vauhti nousi korkeaksi. Ehdin miettiäkin, että jos nyt olisi 600:nen niin mentäisiin varmasti kovaa. Ajoin EK 2:lle pohjat. Jani Lankila 20 sekuntia perässä ja Roininen 42 sekuntia perässä. Siirryin samalla kilpailun johtoon 10 sekunnin turvin ennen viimeistä EK:ta ennen Lankilaa. Olin varuillani, sillä tiesin EK 3:n olevan eräälle catilla ajavalle herrasmiehelle erittäin suotuisa. EK 3 lähti liikkeelle tutusti nousten ensin korkeammalle tunturiin, jossa lunta alkoi olla reilusti. Reitti oli myös osakseen miinoitettu. Kiviä ja kantoja piti tarkkailla jatkuvasti. Jos EK 2:n patti oli isoa, niin tämä oli vielä suurempaa. Välillä tuntui kuin olisi ajanut uraa, johon oli tehty "triploja" 50 km putkeen. Kun loikkimiseen sai rytmin alkoi se luonnistua. Välillä meni yhden jaolla ja vauhdin kasvaessa saattoi jarrutuksissa mennä kahtakin pattia kerralla. Kun rytmin löytää muuttuu patikossa ajo suureksi nautinnoksi. Ellei rytmiä löydy on kokemus ymmärrettävästi kutakuinkin päinvastainen. Jängillä patikko helpotti, mutta aina metsään mentäessä tiesi mitä taasen tuleman pitää. Keli oli todella kuuma niin miehelle kuin kelkallekin. Revini kanssa tehtiin vuoronperään lämpöhalvausta. Itseni sain jäähtymään kun heitin takin auki, mutta reviltä en saanut kuomua raolleen ja siksi se välillä halusi huilata kunnes taasen jaksoi jatkaa. Kyllähän sen ymmärtää, jos tulee kuuma niin pitää huilata. Revi halusi välillä vähän "rökeltää" ja odottaa muutaman sekunnin ennen kuin vastasi jälleen kaasuun. Olisi pitänyt aukoa keulan ilmaluukut selälleen jo ennen kisaa, kun tietää raskaan kelin olevan tulossa. Mietin ajaessa föönien perässä, että mitenkähän on niiden jäähtymisen laita. Revi kuitenkin toi minut varmasti loppuun saakka ja yhdessä ylitimme maaliviivan, joka oli tehty jängälle. Kun maalilippu heilahtaa kauden viimeisen kerran on olo helpottunut ja raukea sekä samalla hiukan haikea. Viimeistä siirtymää ajellessa kohti kilpailukeskusta mietin kauden tapahtumia. Olisi liian hyvää ollakseen totta, jos tästä kisasta tulisi voitto. En halunnut antaa ajatuksen tulla mieleen, etten pettyisi pahoin. Alkukausi on mennyt jo liiankin hyvin, enkä millään uskoisi sen enää jatkuvan. Tunsin kuitenkin viimeisen EK:n menneen mielestäni hyvin ja arvelin, että mahdollisuudet voittoon ovat. Hetken odottelun jälkeen sitten selvisi, että mahdottomasta oli tullut totta. Olin voittanut kilpailun. Olo oli sanoin kuvaamattoman yllättynyt. Ennen kisaa oleva epävarmuus oli poissa ja tunsin hyvää helpottunutta oloa. Viimeisellä EK:lla olin ajanut pohjat, Jaakko Pirinen tuli toiseksi 43 sekuntia perässä ja Mika Palviainen 1,10 min perässä. Näin ollen voitin kilpailun ja Jaakko Pirinen tuli toiseksi 1,26 min perässä ja Arto Pätsi 2,13 min perässä. Istuin saunan penkillä hetken hiljaa ja ihmettelin jonkun sanoessa, että kukaan ei ole aikaisemmin voittanut kauden kaikkia osakilpailuita. Se kieltämättä tuntuu suomenmestaruuttakin suuremmalta. Kauden aikana on ollut tuuria ja vaikeuksiakin. Menestys ei ole kuitenkaan ollut vain minun luomaani. Vielä kerran kiitos huoltotiimille ja BRP Oy:lle joka on minua tukenut. Ilman teitä en usko, että olisi tätä saavuttanut. Jos menestyminen vaatii työtä, olen ainakin sitä mielestäni tehnyt. Kotini on talven ollut autotallissa, ja nyt on aika kantaa sänky makuuhuoneeseen. Hyvää kauden päätöstä kanssakilpailijoille ja kiitoksia tukijoilleni. Seuraavaksi aletaan keskittymään crossimönkkärin ja maastopyörän maailmaan ja miettimään ensi kauden asioita. Luulen, että tähän päättyi vanhan ajan enduro, jossa pienillä kuutiosenttimetreillä ajettiin mies miestä vastaan kilpaa. Isot koneet tulevat muuttamaan lajin luonnetta, mutta niin on kai tapahduttava.

Hauskaa kesää kaikille!

Mikko

<< sivun alkuun

14.3.05 Vainionpäälle voitto Giantista ja MK-enduron suomenmestaruus

12-13.3.05 ajettiin Giant moottorikelkka enduro Kemijärven pakkasissa. Saavuimme kisapaikalla jo torstaina. Silloin pakkasmittari oli jo -16 asteen tietämillä. Aamulla sitä oli auton mittarissa -31 astetta. Siirryimme kisapaikalle värjöttelemään ja odottamaan lähtöä. Ensimmäisellä siirtymälllä peukalo meni tunnottomaksi. Hiki lähti kuitenkin virtaamaan kun kisa alkoi. Ensimmäisellä pätkällä oli ajettava lujaa, että pysyi lämpimänä. Pohjat taisi tullakin. Koko ensimmäinen päivä oli suhteellisen tasaista. Pateja oli, mutta ne olivat maltillisen kokoisia. Lähdimme suoraan verteraanien perään, joten meitä ennen oli mennyt vain n. 60 kelkkaa. Itse lähdin A-luokan viimeisessä lähtölohkossa. Toisella pätkällä ajoi Tommi Haavikko pohjat ja olin itse toisena. Kolmas oli vielä pitkä ja siellä pohjat ajoi Suomäki itse olin neljäntenä. Neljäs olikin yleisö ek, jossa ei tullut paljoa eroa. Niin vain kävi, että tasaisella ajolla johdin ensimmäisen päivän jälkeen 41 sekunnilla ennen toiseksi tullutta Joni Rätyä. Räty ajoi hyvin vaikka ottikin parit käsillä seisonnat. Iloa ykköspäivän pohja-ajasta himmensi Tommi Haavikon keskeyttäminen etupukin katkeamiseen. Lupaavasti lähtenyt päivä päättyi harmittavasti. Joskun tuntuu, että tuuria tarvitaan paljon, että giant:ssa pääsee maaliin.

Toisena päivänä kääntöjärjestys muuttui ja lähdimme A-luokkana koko porukan hänniltä. Myös lähtöjärjestys A:ssa kääntyi. Aamulla oli vain -16 pakkasta ja homma tuntui heti alusta mukavalta. Pääsin ajamaan sitä mistä eniten nautin eli ISOA pattia. On ilo ajaa kun aurinko paistaa ja on paljon isoa pehmeää patikkoa. Päivä oli hurmosta aamusta iltaa. En miettinyt kilpailua vaan nautin ajamisesta ja kelkan ominaisuuksista. Rev:ssä on kymmeniä ominaisuuksia mitä pitää opetella käyttämään hyödyksi. Mm. pehmeässä kurvien ajaminen seisaaltaan on mahdollista rev:llä. Viitos pätkälle ajoin 1,19 minuutin pohjat toiseksi tulleeseen Roiniseen. Taistelu Roinisen kanssa jatkui koko päivän. Kuutoselle ajoin 56 sekunnin pohjat Roiniseen. Seiskalle tuli 26 sekunnin pohjat. 8 olikin järven jään 5 km pyrähdys ja siinä olin seitsemäs.

Kaikkiaan ajettiin n. 400 erikoiskoe kilometriä. Lopputulokset ovat seuraavat A/N 500 luokan ja koko giantin osalta.

Sja	No.	Ilmoittaja Ohjaaja	Seura	Kelkka	Ek Aika	Kok. Aika
1.	5	VAINIONPÄÄ Mikko	P-HMK	Ski-Doo Rev 440	04.26.57	04.26.57
2.	9	LAITURI Mika	RaaMoKe	Lynx Racing	04.34.49	04.34.49
3.	10	RÄTY Joni	K-KMK	Ski-Doo Rev	04.35.10	04.35.10
4.	12	PÄTSI Arto	KuusMK	Polaris Pro XR	04.35.30	04.35.30
5.	24	SUOMÄKI Eero	Ko-Ke	Ski-Doo MXz x Rev 440	04.36.08	04.36.08

Voitin A/N 500 luokan ja samalla koko Giant:in. Näin ollen varmistin kolmella voitolla 4:stä osakilpailusta Suomenmestaruuden. Tuntui todella tyhjältä päästä maaliin raskaan päivän jälkeen. Olo oli kuitenkin iloinen ja onnellinen. On ollut suuri kunnia ajaa loistavien kuljettajien seurassa ja oppia heiltä uusia asioita. Giant:in taistelijaksi haluan nimetä Mika Korsumäen, joka kuumeessa ajoi kilpailun hienosti läpi taistellen koko ajan kärkisijoista. Mika oli toisena päivänä jo paremmassa kunnossa ja ajoi sijoituksia 2-4:een. Tänä vuonna minulla on ollut upea kelkka, loistava huolto, ammattimainen tekninen tuki, avomielisiä tukijoita ja rutkasti tuuria. Kiitos kuuluu tämän kauden menestyksestä heille. KIITOS. Uskon, että työtä tekemällä asioita voidaan saavuttaa, mutta menestystä ei saavuteta muuten kuin ryhmätyöllä. Erityisesti haluan kiittää Tero Lehtorantaa BRP:ltä, Pasi Mäki-Paavolaa, Jari Hakalaa (huolto), Jarkko Raiviota (huolto), veljeäni Harria, avovaimoani Katariina, vanhempiani sekä kaikkia minua auttaneita tahoja, joita ei tässä ole erikseen mainittu tukemisesta ja uskomisesta tähän yhteiseen tavoitteeseen. Toivon, että voin jollakin tavalla korvata panoksenne eteeni tänä vuonna. Seuraava kilpailu on Sallan enduro 2.4.05 jolloin kausi päättyy.

Kuvia Giantista >>

Hyvää kevään jatkoa kaikille,
Mikko

<< sivun alkuun

26.2.05 Vainionpäälle ja Ski-doo:lle voitto Vaalan SM-Endurosta

Vainionpäälle voitto Karstulan SM-endurossa ja Kankaanpään sprintissä 5-6.2.05

Lauantai-aamu 5.2. alkoi Karstulassa usvaisella sateisella kelillä. Starttasin ensimmäiselle pätkälle n. 10:35. Ensimmäisellä pätkällä ajettiin aluksi jäällä ja sen jälkeen perinteisille metsäpätkille. Alussa harmitti vilpittömästi kun Team Green:in Esa Korolaisen Catti oli reitillä. Käsittämätöntä epäonnea. Toinen pätkä oli samantyyppistä ränniä sillä erolla, että patti oli jättiläiskovaa ja kohtuullisen korkeaa. Nuoskalumi oli liiskaantunut kelkkojen alla äärimmäisen kovaksi. Rev:in alustakin naukui useasti kunnolla pohjaan. Erään suon reunassa näin kelkan ja tajusin sen olevan ”Tarpan”. Kun miehellä ei tuntunut olevan mitään hätää, jatkoin matkaa. Jälkeenpäin kuulin, että oli takavaimentaja jäätynyt ja mennyt puuhun. Kakkosen lopussa tuli kova taisto Korsumäen Mikan kanssa. Kolmonen meni samaan tahtiin, mutta reitti oli huomattavasti tasaisempaa ja nopeampaa. Lopputulokset olivat: Minä voitin, Mika Korsumäki kakkosena Lynxillä +1.24 perässä, Jani Lankila kolmosena Ski-doolla ja Tommi X Haavikko Ski-doolla neljäntenä. Päivä oli Bombardier:lle kuin sadusta ja erityisesti tuntui hyvältä, että Ski-doo on nostanut päätään enduron sm:ssä. Rev toimii varsinkin patikossa hyvin ja käsittely on helppoa myös puunkierrossa.

Sunnuntai-aamu 6.2 oli vähän tahmea eilisen enduron jäljiltä.

Kankaanpäässä oli märkä keli ja lumet olivat menneet vähiin. Kävelin radan läpi ja totesin vain, että maltti on tänään valttia. Näin kävikin. Radalla oli kantoja ja kiviä niin, että en ollut varma olimmeko metsätraktorin uralla. Kun lumet olivat sulaneet, olivat ne tulleet pintaan. Loppupätkällä oli peltoa ja lumesta tehtyjä kurveja. Kilpailu käynnistyi ja ensimmäisellä kierroksella lähtö meni mönkään, kun Honkasen ja minun edessä oli kelkka puussa. Jouduimme pysähtymään. Katsoimme paremmaksi palata varikolle. Saimme kilpailunjohtajalta luvan ajaa kierroksemme kaikkien muiden jälkeen. Kun lopulta pääsin kierroksell,e niin todellakin kaikki kivet ja kannot oli kaivettu pintaan. Olo oli kuin juoksisit silmät sidottuna miinakentällä. Varovasti mentiin ensimmäinen kierros loppuun saakka. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Team Green Korolaiselle pohja,t minä 8 sekuntia perässä ja Räty kolmantena 1,5 sekuntia minusta. Kysyimme joukolla kilpailun johtajalta, että mitä hän tuumaisi jos ajettaisiin vain 2 kierrosta, että säästyisi kelkat. Näin kävikin ja toinen kierros jäi kisan viimeiseksi. Toisella kierroksella sain tehtyä omaan aikaan n. sekunnin parannuksen. Korolainen n. 10 sekuntia perässä. Niin vain kävi, että lopputuloksissa menin n. 3 sekunnilla kärkeen ja voitin kilpailun. Korolainen tuli toiseksi ja Räty kolmanneksi. Jatkoon mentiin ja finaalit odottavat kahden viikon kuluttua Rovaniemellä.

Viikonloppu oli urani tähän mennessä paras. Ei tällaista kauden avausta olisi voinut ikinä kuvitella. Kiitos kuuluu tästä monelle. Haksu on jaksanut huoltaa kelkkaani yö myöhään saakka, tukijat ovat tehneet homman mahdolliseksi ja Katariina sekä veljeni Harri jaksavat häärätä kisapaikalla ja huolloissa. Kiitos kaikille ja toivotaan, ettei tämä jää tulevaisuudessa ainoaksi.

Lauantaina ajettiin Pohjanmaa cup:in toinen ja viimeinen kilpailu Kauhajoella. Aamulla oli 20 astetta pakkasta ja aurinko paistoi. Loistava keli. Ensimmäisellä kierroksella homma meni säätöjen hakemiseksi. Olin löysännyt etupukinremmin endurosäätöön ja kelkka puski jäätiköllä rajusti. Kiristin remmin toiselle kierrokselle ja ajo alkoi toimimaan. Pääsin jo alle neljän sekunnin päähän ”Tarpasta” kakkoseksi. Kolmas kierros meni lähes samaan tahtiin. Olin toinen n. 5 sekuntia perässä. Kokonaisajassa kuitenkin ensimmäisen kierroksen puskut verottivat ja päädyin lopputuloksissa kolmanneksi. Olin tyytyväinen kuitenkin, että oikeat säädöt löytyivät. Kisan kolmen kärki: Jori Tarvonen, Jani Pirttinen ja minä.

Sunnuntaina ajettiin Kurikassa läntinen SM-sprint karsinta. Kisapaikalla satoi lunta ja myrskysi. Kelkka seisoi varikolla lumisateessa ja lämmityksen aikana se imaisi ilmanputsarin tyynyyn sataneen lumeen kaasariin. Seurauksena röpötys. Ekalla kierroksella olin toinen niukasti Team Green Korolaisen perässä noin sekunnilla ajalla 5:00,37. Keli hellitti eikä lunta ollut enää putsarissa ja rotax alkoi laulaa. Tuloksena 8 sekunnin pohjat kakkoseksi tulleeseen Rätyyn ajalla 4:54,10. Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä johdin, kakkosena Honkanen. Kolmas kierros meni samaan tahtiin kuin ensimmänen ajalla 5.01,31. Lopputuloksissa voitin kokonaisajalla 14:55,78. Joni Räty tuli toiseksi ajalla 15:16,32 ja Esa Korolainen ”team green” tuli kolmanneksi ajalla 15:18,24.

Viikonlopusta jäi positiivinen mieli myös ehkä sen takia, että sprint on ollut minulle aina vaikea. Uusi Rev on tehokkaampi kuin viime vuotinen ja lähtee varsinkin kurveista paremmin. Uusi vakaaja on tuonut kurvi ajoon kaivattua vakautta. Täytyy myös sanoa yhden todella merkittävän asian. Nimittäin ajolasit vaikuttavat uskomattoman paljon ajamiseen. Löysin hyvän linssin PROGRIP:in laseihini. Punainen linssi yllätti minut. Se on jopa parempi kuin oranssi. Kun kurvit ja varjot näkyvät ja ns. kolmiulotteinen ymmärrys tulevasta on totuuden mukainen niin meno maistuu. Suosittelen!

Kisakausi alkaa lopultakin tulevana viikonloppuna pohjanmaa cup:lla ja Kurikan SM-sprint:llä. Länsi-Suomessa on ollut tähän saakka huonot kelkkakelit. Lunta on tullut ja taasen sulanut. Tämän viikon alussa on pakkaset kuitenkin kiristyneet ja luntakin on tullut lisää. Kilometrejä on kertynyt viime vuotiseen harjoittelupeliin n. 1400 km ja uuteen kilpuriinkin n. 600 km. Nyt alkaa oleen -05 kisakunnossa. Alustaa on rakennettu ja saatu se toimimaan jo paremmin kuin -04. SC-4:n pidempi jousto antaa mahdollisuuden rakentaa alustasta hivenen pehmeämmän. Käy muuten katsommassa videot sivulta -05:ten harjoittelu leiriä Ylläkseltä ja Leviltä. Lisää uutisia tulee viikonlopun jälkeen kisoista.

Syy on lumen vähäisyys. Tulemme ilmoittamaan kaikille Rev 440 -05 hankkineille uudesta päivästä. Toivotaan, että lumi tulee tänne Etelä-Suomeenkin.

X-team kokoontui pienellä joukolla Ylläksen Äkäslompoloon 6-9.12.04. Tarkoituksena oli testata uutta -05 reviä ja saada mahdollisimman paljon kilometrejä alle. Lumiolosuhteet olivat vielä kehittymässä ja lunta oli n. 30 cm. Pohjien ollessa hyvät ei reiteillä ollut ongelmia. Äkäslompolon alueella on uskomattoman hyviä enduroreittejä. Jos verrataan vaikka Leviä, on ero hämmästyttävä. Levillä reitit ovat jo liian hyvät eli ne ovat tasaisia. Siellä parhaimmillaan olisikin Mach Z tyyppinen kelkka.

Kiitos kuuluu Miikka Orvolan perheelle, sillä majoittauduimme heidän mökkiinsä Äkäslompoloon. Mukana olivat Miikka Orvola ja Tommi Haavikko. Teimme pientä videota ja valokuvia, joten kuvaajana paikalla oli Kai Taka-aho. Tuotokset nähtävillä videosivustolla.

Reissun lopulla saimme myös vierailevan tähden kilpailevasta Team Green tallista. Esa Korolainen liittyi seuraamme.

Saimme ajettua 550 kilometriä ja saimme arvokasta tietoa uuden -05 revin ominaisuuksista. Eroja on tullut viime vuotiseen nähden jonkin verran. Ehkä suurimpana erona voidaan sanoa teho. Tehoa tuntuu olevan kuin villihevosessa. Jousitus on takapäässä uusiutunut 4 versioon ja antaa tuuman verran lisää joustoa. Tämä jousto on hyvä siinä mielessä, että selkä selvästikin pääsee vähemmällä.
Telaston suurempi takapyörä vaikuttaa telaston uudistumisen kanssa rullaavuuteen. Sen todellakin huomaa. Uskon, että tänä talvena rev ei ole enää nopeusmittausten hännillä. Se jaksaa laulaa upottavillakin reitillä, mikä on tärkeä tieto endurokilpailuja silmällä pitäen. Pieniä muutoksia on välitysuhteissa ja kytkimen- ja TEAM variaattorin säädöissä. Nopeutta pystyy kasvattamaan välityksillä ja variaattorin säädöillä. Vakiona Reviin on pakattu tietysti maksimi kaasuun vastaavuus.

Liikuimme lähinnä Ylläksen, Muonion ja Levin maastossa. Levillä kävimme toteuttamassa lapsuuden unelmamme. Miltä tuntuisi ajaa kelkalla ”Halv Pipessä”. No nyt tiedetään. Aivan loistavalta. Saimme pidennetyn valon rinteeseen illalla ja otimme kameran ja kelkan sekä hyvän porukan ja mentiin rinteeseen. Kyllä Rev lentää, kun laskettaa ylämäkeen kaasu pohjassa ja yhtä äkkiä maa katoaa alta. Halv pipen puoliskoissa pystyy todella nojaamaan keskipakoisvoimaan ja antaa kelkan viedä. Suosittelen…..

Harjoittelu jatkuu ja kisat odottavat tammikuun lopulla. Hyvää Uutta vuotta kaikille.

Terveisin

Perinteiset kelkkamessut keräsivät jälleen paikalla lukuisat määrät ”kelkkaihmisiä”. Olin Ski-Doon osastolla molemmat päivät Revini kanssa. Ski-Doon osastolla messujen ajan olivat myös Tomi Ahmasalo ja Jori Tarvonen. Kisakuskit esittelivät messuilla omia kelkkojaan sekä muita Ski-Doon kelkkoja sekä varusteita

Olen treenannut kesän crossimönkkärillä, joka on loistava ajokunnon ylläpitäjä. Harjoittelen mönkkärillä Virtain tai Alavuden crossiradalla, jossa riittää korkeuseroa ja hyppyreitä. Sain innostuksen alkukesästä kun Puputti Raahesta pyysi testaamaan laitetta. Niinhän siinä kävi, että peräkärryyn se jäi. En ole katunut. Ainoa ero mönkkäreistä crossipyörään on, että tehoa saisi olla rutkasti lisää. Virittämällä kyllä saa aikaan jo paljon. Kyllä mökkärilläkin lujaa pääsee.